Olen Katja Talonpoika, 42-vuotias sosionomiopiskelija. Perheeseeni kuuluu mies, kaksi lasta, kaksi marsua ja kani. Aiemmilta koulutuksiltani olen pieneläinhoitaja ja lähihoitaja. Opinnoissani käynnistyi tammikuussa toinen vuosi. Olen ollut MTLH:ssa suorittamassa opintoihini kuuluvaa 10 viikon mittaista ammatillisten työmenetelmien harjoittelua.
Sosionomiopinnot ovat avanneet itselleni aivan uuden maailman ihmisistä, ihmisyydestä ja yhteiskunnan toiminnasta. Mielenkiintoni yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ihmisten eriarvoisuuden vähentämiseen ovat jo tässä vaiheessa saavuttaneet täysin uuden tason. Täytyy myöntää, että nuorempana en varmasti ollut edes kuullut osallisuudesta, vaikuttamistyöstä tai eriarvoisuudesta tai jos olinkin, niin en ainakaan ollut niistä kiinnostunut. Kunnissa tapahtuva päätöksenteko sekä yhteiskuntamme toiminta on tullut tähän mennessä tutuksi vain palveluita käyttävänä kansalaisena. Voinkin lämpimästi suositella kaikille jo työelämässä oleville, koulunpenkillä ei niin näistä asioista kiinnostuneena olleille ihmisille, osallistumista sosiaalialan kursseille, webinaareihin tai luennoille. Tämä saattaa jopa yllättää teidät positiivisesti. Sitä kun tuppaa tuo maailmankuva väistämättä rajoittumaan siihen oman elämän, sosioekonomisen aseman ja työelämän sanelemiin raameihin.
Miksi sitten tuetut lomat? Koska olen itse päässyt tällaisesta mahdollisuudesta oman perheeni kanssa nauttimaan ja kiinnostuin katsomaan, millaiselta maailma näyttää tästä suunnasta katsottuna. Onhan se erilainen. Monella ihmisellä olisi tarve tuetulle lomalle. On syy sitten taloudellinen, sosiaalinen, terveydellinen tai kaikkien näiden yhdistelmä. Yhteiskuntamme voi olla haastava ja yksinäinen paikka niin yksittäisille ihmisille kuin kokonaisille perheille. Etenkin niille, joiden tukiverkot eivät ole laajat ja taloudellinen tilanne sellainen, että säästöjä ei ole. Yksinäisyys on aivan käsin kosketeltavaa. Ihan kaikissa ikäluokissa. Lapsiperheiden kokema suuri kuormitus niin tukiverkkojen puutteen kuin tämänhetkisen maailmantilanteen takia nousseiden elinkustannusten myötä on välillä karua luettavaa. Vertaistuki ja sen puute, tai ettei tiedetä, mitä se tarkoittaa, on myös yksi tiedottamisen arvoinen asia.
Mitä olen oppinut? Edellä mainitun lisäksi sen, että on olemassa toimivia ja aivan mahtavia työyhteisöjä. Arvostavia, kuuntelevia ja tukevia esimiehiä. Sekä ylipäätään oikeasti kokonaisuudessaan toimivia työpaikkoja. Jos olet tilanteessa, jossa työ ei oikein innosta tai työporukka ole se kaikkein palkitsevin, rohkaisen kokeilemaan siipiäsi ja luottamaan siihen, että elämä kantaa.
Katja Talonpoika
Työharjoittelija
