Tarvitseeko eläkeläinen lomaa?

Tarvitseeko eläkeläinen lomaa? Tämän kysymyksen kuulee edelleen silloin tällöin esitettävän. Samaan aikaan tiedossa on, että ns. kolmatta ikää elävät entiset nuoremme ovat matkailu- ja kulttuuripalveluiden käyttäjinä merkittävä ryhmä monille kulttuurilaitoksille, varustamoille ja hotelleille. Eli ainakin nämä yritykset ovat ymmärtäneet eläkeläisten tarpeet viettää uudessa elämänvaiheessa vapaa-aikaa merkityksellisten ja hyvinvointia edistävien palveluiden piirissä. Eläkeläisillä onkin merkittävä rooli myös kuluttajina ja veronmaksajia – asia, joka erityisesti julkisessa keskustelussa helposti unohdetaan, kun suomalaista vanhuspolitiikkaa käsitellään.

Sosiaalinen lomatoiminta sai alkunsa vuoden 1939 vuosilomalaista. Ammattiliitot perustivat tuolloin lomankäytön keskusliiton, joka tarjosi lomanviettomahdollisuuksia vähävaraiille palkansaajille. Vaikka vuosilomaoikeus ei koskenut työvoiman ulkopuolella olevaa väestöä, kuten eläkeläisiä tai ennen vuotta 1974 maatalousyrittäjiä, toi järjestöjen lomatoiminta tuetut lomat koko väestön saataville. Vapaa-aikaa ei pidetty niinkään yksilön kannalta itseisarvona vaan yhteiskuntaa hyödyttävänä. Eläkeläisten kohdalla ei ollut aluksi itsestään selvää, että he olisivat oikeutettua lomailuun. Pidettiinhän eläkkeelle siirtymistä työn rasituksista luopumisena ja eräänlaisena oloneuvokseksi heittäytymisenä.

Pikkuhiljaa ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Vuosien saatossa on yhteiskunnassa ymmärretty, että lomalla ja myös sosiaalisen lomatoiminnalla on merkitystä ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitäjänä. Eläkeläisen kohdalla vapaa-ajan ja virkistymisen mahdollisuuksia rajoittavat ennen kaikkea käytössä olevat tulot ja mahdolliset menot kuten sairauden hoidosta aiheutuvat lääke- ja muut kustannukset. Huolimatta siitä, että alkavat eläkkeet ovat tähän asti olleet joka vuosi keskimäärin isompia kuin koskaan ennen, on Suomen 1,6 miljoonan eläkeläisen joukossa edelleen ihmisiä, joiden toimeentulo on niukkaa. Suhteellisen köyhyysrajan alapuolella arvioidaan olevan yli 13% maamme eläkeläisistä. Tässä ryhmässä monen kohdalla pienituloisuuden taustalla ovat usein pitkäaikaiset sairaudet, jotka aiheuttavat paitsi kustannuksia heikentävät myös sosiaalista toimintakykyä ja aiheuttavat yksinäisyyttä. Ilman rahaa harrastaminen ja muiden ihmisten tapaaminen on vaikeaa.

MTLH ja muut sosiaalisen lomatoiminnan järjestöt hoitavat tärkeää tehtävää. Ne tarjoavat myöntämällään lomatuella mahdollisuuden lomaan ja irtiottoon normiarjesta kodin ulkopuolella myös niille, joille se muuten olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tähän joukkoon kuuluu myös tuhansia ikäihmisiä, jotka saavat vuosittain mahdollisuuden virkistymiseen yhdessä muiden samassa elämäntilanteessa olevien lomalaisten kanssa. Loma lisää myös pienituloisten, yksinäisten ja terveydellisistä ongelmista kärsivien ikääntyneiden koettua hyvinvointia. Uskon, että sillä on oma tärkeä ja ennaltaehkäisevä vaikutuksensa monien julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käytölle. Eläkeläinenkin on lomansa ansainnut ja mikä parasta, hänen lomailunsa hyödyttää koko yhteiskuntaa.