Meillä jokaisella on henkilökohtaiset kokemuksemme ja keinomme siihen, miten suhtaudumme uusiin ja äkillisiin tilanteisiin. Myös tämän kevään poikkeustilanteeseen olemme reagoineet hyvin eri tavoin.
Usein pitkä elämänkokemus ja ikävuodet tuovat mukanaan oman mittakaavansa. Kun ”kilometrejä” on takana jo paljon, on ehkä kokemusta jostakin vastaavasta tilanteesta. Monilla on kokemusta, että vaikeiden vaiheiden yli on selvitty.
Elämänkokemus antaa ymmärrystä hyväksyä asioita, joihin emme voi itse vaikuttaa. Tähän on maalla asuvana saanut kasvaa ja oppia. On selviydytty arjen vaihtuvista tilanteista, vaikka emme ole voineet vaikuttaa säätiloihin tai satokauteen, elämän kiertokulkuun. Toivo ja luottamus tulevaisuuteen on saanut kylvämään viljan myös katovuoden jälkeen. Monilla on toivo, että ensi keväänä on paremmin.
Monet meistä pystyvät näkemään epävarmojakin tilanteita haasteina ja mahdollisuuksina. Kaiken keskellä voi löytää uusia näkökulmia ja optimismia tulevaisuuden suhteen. Tällöin käytössä on usein hyväksi koettuja keinoja ratkaista eteen tulevia ongelmia.
Toivo ja toivottomuus myös vaihtelevat. Inhimillisinä ihmisinä emme ole koneita. Ehkä vielä eilen näin mahdollisuuksia, mutta tänään huolet painavat. Meillä on täysi lupa ja oikeus kaikkiin tunteisiimme. Ihmisinä olemme myös väsyviä ja epävarmoja. Tämän kevään poikkeusolot eivät ole kysyneet keneltäkään sopivaa hetkeä. Ehkä voimavaroja on talven jäljiltä muutenkin vähän. Ehkä vastoinkäymisten määrä tai huolet tuntuvatkin tänään liian suurilta. Kotikaranteeni voi vahvistaa entisestään yksinäisyyden kokemusta, huoli terveydestä ja läheisistä painaa mieltä ja tulevaisuus näyttää huolestuttavalta.
Tärkeää on se, että tunnistan ja hyväksyn tunteeni. Usein helpottaa jo se, että sanon sen ääneen ”pelkään, murehdin, olen epävarma, olen levollisempi, olen helpottunut, olen pettynyt…” Tärkeää olisi myös se, että voisin jakaa tunteeni jonkun luotettavan kanssa. Kuka olisi tämä ystävä, jolle voin kertoa ajatuksistani ja tunteistani? Tässä tilanteessa kannattaa käyttää hyväksi myös tukipuhelimia, tukihenkilöitä ja kaikkia auttavia tahoja. Älä jää yksin.
Monet meistä ovat oppineet pitämään huolta myös toisista. Katsomaan, että naapuritalon piipusta nousee aamuisin savu ja lastenlapsilla asiat ovat kunnossa. Puhelut sukulaisille ja ystäville ovat nyt erityisen tärkeitä. Vaikeina aikoina on selvitty asenteella ”kaveria ei jätetä”. Kenelle minä voisin olla tämä kaveri tänään?
Turvallisuuden tunnetta ja selviytymiskokemusta vahvistavat arjen tutut rutiinit ja se, että pidän huolta itsestäni. Minulla on lupa ja oikeus olla itselleni hyvä. Säännöllinen päivärytmi, hyvä ruoka ja ystävällinen puhe myös itselle auttaa. Nyt on lupa olla itselleen armollinen. Riittää, että kuljen yhden päivän matkan.
Voimia tähän kevääseen
Liisa Välilä, pari- ja perheterapeutti Hämeenkyrö
Marja Rask, psykoterapeutti, työnohjaaja Tuusula
Maaseudun tukihenkilöverkon ensi viikolla ilmestyvässä juttusarjan neljännessä osassa käsitellään koronatilannetta Maaseudun tukihenkilöverkon näkökulmasta.
Älä jää yksin huoliesi kanssa, olivat ne sitten taloudellisia, työhön liittyviä tai muita arjen huolia. Sinua varten täällä ollaan:
Ota rohkeasti yhteyttä Maaseudun tukihenkilöverkon tukihenkilöihin, jotka löydät www.tukihenkilo.fi -sivustolta. Voit soittaa kenelle tukihenkilölle tahansa, mihin päin Suomea vaan. Myös Raitti -maaseudun tukipuhelin päivystää joka päivä klo 18-22 maksuttomassa numerossa 0800-92550.
