Suomalainen hyvinvointijärjestelmä on lähes vertaansa vailla. Olemme monilla mittareilla yksi tasavertaisimmista ja onnellisimmista kansoista.
Vaikka yhteiskunnan virallinen turvaverkko on tiivis, siinä on myös aukkoja, joihin ihminen voi pudota. Etenkin psykososiaalisen hyvinvoinnin aukkoja. Monimuotoisiin avun ja tuen tarpeisiin, kuten päihde- ja mielenterveysongelmiin, palvelujärjestelmämme on hidas ja jäykkä. Viranomaisstatuksen, lainsäädännön ja määrärahakehyksen taakse on helppo mennä, vaikka työtään tekevä ammattilainen ei sitä haluaisikaan.
Uusi keino järjestöille varainhankintaan
Järjestötoiminnan uhkana on rahoituksen väheneminen. Sitä kautta vapaaehtoisten resurssit ja etenkin halu auttaa voi vähentyä tai auttamishalulle ei löydy riittävästi sopivia väyliä. Matalan kynnyksen ihmiseltä ihmiselle -toimintaa tarvitaan, ja sen tarve pitää tehdä näkyväksi. Nyt se jää sinänsä positiivisen mutta hiljaisen hyminän varjoon.
Järjestöjen rahoituksen turvaamiseksi tarvitaan myös uusia vaihtoehtoja. Goodwill ry:n kehittämä uusi lahjoituspalvelu lahjoittamo.fi tuo yhteen lahjoittajat, järjestöt ja apua tarvitsevat. Palvelussa on jo mukana monia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä, joiden kautta voi auttaa avun tarpeessa olevia.
Virtuaalisuusko pelastaa järjestöt?
Kulunut vuosi on lisännyt etenkin sähköisten palvelujen käyttöä ja kehittämistä. Olemme läsnä toisillemme sähköisten viestikanavien kautta. Vaihdamme kanavia ja keskustelukumppaneita nopeasti kuten some-aikaan kuuluu. Virtuaalisuusko pelastaa myös järjestöt? Ainakin virtuaalisille palveluille on nyt kysyntää. Monet järjestötoiminnan kohderyhmät hyötyvät niistä myös koronan jälkeen.
Keskitytään ydintoimintoihin, tehostetaan tukipalveluja
Järjestöjen tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan järjestöjen omaa panosta. Pitää kysyä, miksi olemme olemassa ja toisaalta mitkä ovat elinehtomme. Millaisia odotuksia nousee jäsenistöstä, kohderyhmiltä, kumppaneilta, sidosryhmiltä ja yhteiskunnasta?
Järjestöjen tulee myös keskittyä ja priorisoida. Tarvitaan prosessien tehostamista, etenkin universaalien tukipalveluiden osalta. Näin voimavarat – taloudelliset ja inhimilliset resurssit ja innovaatiot – voidaan keskittää järjestön ydintoimintoihin ja -tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen, kuten missä tahansa tavoitteellisesti toimivassa organisaatiossa.
Miksi kuitenkin tuntuu, että tehokkuus ja vapaaehtoisuus eivät oikein sovi samaan lauseeseen?
Ehkä Esko Valtaojan ajatus, että tulevaisuuden haasteet ovat vaikeita, mutta ihmisellä on kyky vaikka mihin, on vastaus. Tulevaisuutta voidaan tehdä. Ja luottaa ihmiseen.
Anne Ylönen
toiminnanjohtaja
Kirjoitus on julkaistu SOSTE – Suomen sosiaali ja terveys ry:n blogissa.